Moi!

Ihan mielettömän kiva juttu, että löysit tänne! Olen Kaisa-Emilia, kutsumanimenä pelkkä Kaisa. Asun Tampereella, mutta synnyin ja vartuin Vammalassa. Olen ennakkoluuloton, elämälle avoin, eloisa, utelias ja kokemuksia keräävä intoilija, joka on motivoitunut kehittämään omaa osaamistaan jatkuvasti paremmaksi. Koen olevani onnistunut, jos saan edes yhdelle vastaan tulevalle oivaltamisen tunteen, joka auttaa elämänlaadun parantamisessa. Kannustan aina muita menemään täysillä kohti haluamiaan asioita, joten nyt on hetki todistaa myös itselleni se, että tarkoitan sitä!

En enää ajattele "sitten kun" on sopiva hetki aloittaa jokin asia, jonka pystyisi aloittamaan samantien. En myös ajattele tyypillisen sanonnan mukaan elämän olevan liian lyhyt tuhlattavaksi. Jokainen uusi päivä tarkoittaa lisää aikaa, eikä pois jostain määrittelemättömän mittaisesta ajasta. Ajattelen elämän olevan liian kaunis lahja, että se vaan odottaisi nurkassa uusia mahdollisuuksia saapuvaksi. Haluan ravistella pois pelkoa epäonnistumisen tunteesta tai huonommuuden kokemuksesta. Ne jotka jaksavat, uskaltavat ja tekevät, saavat asioita tapahtumaan. 

Liikkuminen on aina ollut minulle tärkeä elinehto. Harrastustausta on monipuolinen eri lajien kautta kuten yleisurheilu, hiihto, tanssi, rytminen voimistelu sekä höntsäillen jalkapallo, uinti ja paini. Kuntosali ja lenkkipolut ovat myös kuin toinen koti. Monipuolisuus on yksi lempi sanoistani ja kokemuksien yhdistäminen opittuun tietoon on tietenkin tärkeää. Olen koulutettu hieroja ja personal trainer, vaikka varsinainen hierojan työ ei ole ollut päätavoitteeni. Ennemmin ihmisen anatomiapuolen parempi ymmärtäminen ja vahva yhteys urheiluun ja liikkumiseen ovat toimineet motiiveina. 

Ihmisläheisyys ja yksilön tarpeiden kokonaisvaltainen huomioiminen on hyvin tuttua ja koen sen itselleni luontaiseksi. Nautin tietenkin omista onnistumisistani, mutta koen erityistä iloa nähdessäni muiden onnistuvan ja saavuttavan haluamiaan asioita. Yhdessä tekemisen voima mahdollistaa asioita ihan erilaisella tavalla.

Tiedän miltä tuntuu, kun elämä vie synkimpiin vesiin, eikä poispääsyä löydy. Tiedän myös sen, miltä tuntuu nähdä lähimmäisen kärsivän ja kokea menetys. Kuinka elämä tuntuu riipaisevan epäreilulta eikä missään tunnu olevan järkeä tai merkitystä. Minulla todettiin anoreksia 12-vuotiaana, josta tuolloin alkoi kamppailu omaa mieltä vastaan. Sairaushan ei ole osa sitä mitä itse olet vaikka saattaisi vaikuttaa siltä. Olin vuosien aikana hyväksynyt, että sairaus tulisi olemaan osa elämääni aina. En pitänyt ollenkaan mahdollisena, että tulevaisuudessa olisin täysin vapaa siitä. Se pieni elämänvalon kadottanut Kaisa olisi totaalisen äimistynyt, jos näkisi mitä on kaikkea edessä ja kuinka elämä lopulta voittaa. 

Vaikka varsinaista mielensisäistä sairautta ei olisi, jokainen meistä kokee mielen aaltoilevaa liikettä hyvien ja huonompien tunnetilojen välillä. Tiedän sen, kuinka valtavan suuri merkitys mielellä on kaikkeen mitä teemme, niin hyvässä kuin pahassa. Teen parhaani, että autan sinua keskittymään pääsääntöisesti hyvään ja mahdollistamaan asioita, kun mielentila on asetettu oikein.

Koen olevani oikean asian äärellä, kun pääsen hyödyntämään oman kokemuksen, tiedon ja merkitykselliset asiat yhteen. Teen sydämellä kaiken mihin valmennustyössä ryhdyn ja otan avosylin tulevan vastaan.

Kiitos, kun luit. Nähdään! ♡